tiistai 18. toukokuuta 2010

Nurmijärven kuntaliitos

Maanantaina oli taas kova päivä. Kunta sai lopulta sadevesikaivon kaiveltua tontin kohdalle ja vesi- ja viemäriliitoksen tehtyä tontin rajalle. Aamulla seitsemältä aloitettiin hommat Janne P:n kanssa. Kaiveltiin taas tallin edusta auki vuokraamosta haetulla pikkukaivurilla. Aiemmin ei tätä hommaa voitu tehdä, koska kunta kaiveli perjantaina sadevesiputken kadun reunaa pitkin. Isompaa kaivuria ei saatu, koska sitä ei ollut. Rakennusbuumi jyllää ja vuokraamot myyvät eioota.

Laittelin tallin edustalle 100 millisen routalevyn asfaltin rajalle asti. Se pitää pihakivet suorassa kovankin roudan aikana.







Kunnan äijät laittelevat meille vesiputkea, tonttisulkua ja viemäriliitosta. Ostin kunnalta 40 metriä liitosputkea, jonka pitäisi riittää tekniseen tilaan asti.






Janne peittelee tallin edustaa murskeella.








Tässä näkyy kunnan tekemä kaivanto ja tontin rajalle tuodut vesi- ja viemäriputkien päät. Sininen klöntti on tonttisulku. Tästä me sitten jatkoimme kaivamista kohti talokaivoja.






Sadevesiviemärin oli kunnan äijät kaivaneet hieman eri kohtaan, kuin mitä liitoskuvissa oli. Se aiheuttii harmaita hiuksia, koska nyt jouduttiin kaivamaan kaksi syvää kaivantoa ja ne menevät vielä ristiinkin. Lopulta rajalle tuotu liitosputki löytyi kolmen metrin syvyydestä.




Sadevesiviemäri liitettynä perusvesikaivoon.








Tässä lopultakin kaikki putket ja letkut kytkettyinä. Helkkarinmoinen homma oli. Muutama sadevesiputki kaivettiin kaivurilla poikki ja ne piti paikkailla putkenpätkillä ja liukumuhviliitospalojen avulla. Vesiletku sukeltaa putkeen, joka johtaa talon alle.




Vesiputki riitti mainiosti tekniseen tilaan asti.








Janne vielä illansuussa tasoitteli pihan. Tuohon savipellon kohdalle tulee lautaniput, joita tulee talopaketin mukana. Tarvii käydä tiistai-iltana ripottelemassa sille alueelle kuormalavoja, etteivät ihan savessa makaa. Kova päivä oli ja lämmintä oli 24 astetta. Hiki lensi ja nahka paloi punaiseksi.

Täytyy lopuksi todeta, että eipä olisi ikinä uskonut miten kovaa duunia maanrakennus on. Hikeä ja verta on pahnatiellä vuodatettu eikä kyyneleetkään ole välillä olleet kaukana. Kun lihaksia särkee ja buranan voimalla siirtelee savipaakkuja paikasta toiseen katosateessa viiden asteen lämpötilassa tulee mieleen, että pitikö tähänkin penteleen projektiin lähteä. Mutta onneksi minun vastuulla olleet työt on talon osalta nyt tehty. Talli pitäisi itse vielä kasata, mutta se on taas hieman erilaista hommaa.

Tuhannet kiitokset Janne P:lle mittavasta työpanoksesta ja arvokkaista ohjeista. Ilman Jannea olisi hommat ties millä mallilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Visit InfoServe for Blogger backgrounds.