Keskiviikkona jatkettiin heti aamusta tallin räystäiden alusten maalausta. Toinen kierros siis jo menossa. Se homma on kaikista inhottavin vaihe koko maalausurakassa. Olkapäitä alkaa vihlomaan ja maalia roiskuu päälle vaikka kuinka yrittää varovasti sutia. Lisämausteena vielä 32 asteen helle, niin homma maistuu ihan oikealle työlle. Raksakoneesta haettiin vielä ulkoverhouspanelien naulaukseen tarkoitettu naulapyssy, jolla paukutettiin lopulliset naulat verhoukseen. Oltiin laitettu panelit kiinni viimeistelynaulaimella, ja nyt merkattiin naularivit passin ja lyijykynän avulla suoraan. Näin saatiin siistimpi lopputulos aikaiseksi. 2000 naulaa napsahti seinään muutamassa tunnissa siisteihin riveihin. Tässä harvinainen kuva, koska itse en ole juurikaan ollut tässä blogisa olevissa kuvissa muualla kuin kameran takana. Isäntä maalaa aluslautojen viimeisiä vetoja.
Nyt alkaa Pensselisetää jo hymyilyttää. Ikävin vaihe on ohi, ja tämän jälkeen suoran seinän maalaaminen tuntuu kuin palkinnolta hyvin tehdystä työstä.
Rautakaupasta haettiin päivällä lisää maalia, suteja sekä vaneria päätykoristeisiin. Päätyyn tulee siis samanlaiset harjaan asti nousevat ritilät, kuin talossakin tulee olemaan. Ne pitää itse askarrella. Iltapuhteena maalattiin tallin etusivu vielä samalla harmaalla kuin talokin. Se oli mukavaa maalaamista se. Torstaina saadaan maalattua koko pytinki, jos ei sada. Design-talolta tuli lisäksi ilmoitus, että loppuviikosta tulee sisustustarvikkeet tontille. Ne pitää Jarmon kanssa roudata sisälle lukkojen taakse.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti